Uitto elää uutta tulemista

Puutavaran kuljetus uittamalla on noussut kestävän kehityksen, sen hiilijalanjäljen ja edullisuuden kautta yhdeksi merkittäväksi tavaksi kuljettaa tukkipuuta hakkualueilta tuotantolaitoksille.

          
”Laulu virralla soi, ja se soi ja se soi. Me tulemme taas! Kaiku viestiä toi: Me tulemme tulemme taas! -Tukkipoika se lautallansa se on iso herra, huh, hei, ja laulamme ja se on iso herra.” Tukkien pudotuspaikassa Akonpohjassa Juankoskella perinteiset tukkilaistaidot ovat tarpeet tukkilauttaa kasattaessa.

Uitto elää ajassa
Uitto on ympäristöystävällinen ja edullinen kuljetusmuoto. Se on kuulunut suomalaiseen puun kuljetukseen vesistöteitse aina 1800-luvun puolivälistä lähtien. Yhden hinaajan vetämässä lautassa voi olla 150 – 1500 nippua eli 30 – 300 autokuormaa, ja siinä on puuta 3.000 – 25.000 kuutiometriä. Viime vuosina Saimaan reitistöllä keskimääräinen uittomäärä kaudella on noin miljoona kuutiota ja keskimääräinen uittomatka noin 300 kilometriä.

          
Me tulemme taas, tukit virrassa ui. Kesä-heinäkuun vaihteessa tukkilautat ovat tuttu näky Muurutvirrassa Juankoskella. Hinaus suoritetaan linjahinaajilla, joilla on mukanaan pienempi apuhinaaja lautan ohjailuun kapeassa virrassa.

          
Puut ajetaan autoilla metsästä pudotuslaiturille. Niput sidotaan autossa kertakäyttöisin rautalankasitein ja nostetaan suurella haarukkatrukilla autosta veteen.

          
Yksittäiset niput yhdistetään miestyönä liittämällä ne vaijereihin, joita toisiinsa yhdistämällä saadaan muodostetuksi hinauslautta. Hinaus tehdään nk. nippu-uittona.

Laulun sanat: Matti Louhivuori

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes