Heikki Kinnunen ja Lampaansyöjät tarjoavat mieltä lämmittäviä luku- ja makunautintoja.
Kinnunen viihtyy kesäkeittiössä
Kinnusen kiinnostus ruoanlaittoon on syntynyt olosuhteiden pakosta. Hän on joutunut tekemään lapsilleen ja itselleen ruokaa, eli siinä työ on tekijäänsä neuvonut, kuten Heikki asian kiteyttää.
- Pitää olla mielenkiintoa ja alkaa vaan tekemään, eikä lähteä heti konstailemaan, sillä siinä kyllä menee hermot, opastaa Heikki aloittelevia ruoanlaittajia.
Ruoanlaitto perustuu tavallisiin kotoa löytyviin raaka-aineisiin. Niiden makua Kinnunen ei peitä eksoottisilla mausteilla, vaan haluaa ruoan oman maun tulevan mahdollisimman hyvin esille. Kesäisin hän nauttii ruisleivän päällä tai perunoiden kanssa graavattua haukea, jonka makua hän pitää siian veroisena.
Mökilleen Heikki Kinnunen on rakentanut kaasugrillin ympärille toimivan kesäkeittiön, jossa hän mielellään kokkailee.
- Kyllä minä aika ahkerasti grillaan ja teen kaasugrillillä melkein kaiken ruoan. Se on sen verran iso, että sillä pystyy ruokkimaan ison porukan, ja siinä vieressä on muurikka, jolla pystyy tekemään koko homman.
Kokonaisuuteen kuuluu myös iso savustuspönttö, joka on Kinnuselle tehty Outokummun tehtaalla oikein rosterista. Sen hän laittaa savustamaan muurikan päälle, jolloin pystyy helposti säätelemään savustuksen lämpötiloja.
- Melkoinen keittiö, toteaa Heikki, hivenen ylpeyttä osaavan kotikokin äänessä.
Viinit ovat tulleet Heikki Kinnusen kuvioihin mukaan vanhemmiten. Niitä hän yhdistelee eri ruokien kanssa kokeillen ja maistelee mieluiten mukavassa seurassa. Valkoviinit ovat hänen sydäntä lähimpänä.
- Määrätyt ruoat suorastaan huutavat viiniä. Oikein hyvän spagettikastikkeen kanssa melkein pitäisi olla lasillinen punaviiniä, että se todella maistuisi.
Mökillä viinien hanapakkaukset ovat osoittaneet käyttökelpoisuutensa ja tuo tonkkakulttuuri on pelastanut monesti. Niistä Heikki halutessaan tirauttaa lasillisen, ettei tarvitse koko pulloa avata. Pulloviinejä hän ikään kuin säästelee sopivaa tilaisuutta varten.
Rosvopaistin ainutlaatuinen makuelämys
- Se oli mukava ja monimuotoinen kesä, kun Lastumäen kanssa yhdessä pyörittiin ympäri Suomea, Lappia myöten. Välillä tapettiin lampaita ja välillä syötiin niitä, siinä meni toista kuukautta putkeen. Ampuminen oli helppoa, kun Lastumäki on vanha metsämies ja osuu varmasti.
- Me tehtiin Lastun kanssa se ulkomongolialainen rosvon paisti ihan itse. Kaivettiin kuoppa sekä pidettiin nuotiota tarpeeksi kauan. Karvoineen se lammas laitettiin sinne, sillä karva ja nahka ovat itsessään erinomainen eriste. Kun siihen panee savikerroksen päälle, niin silloin se kypsyy kuin uunissa, kertaa Heikki Kinnunen tuota ikimuistoista ruoanvalmistusta.
Rosvopaistin tekemistä Heikki pitää seurustelumuotona, jossa joku ensin valmistelee paistin, sitten ruvetaan odottelemaan ja kun paisti on valmis, niin porukat ovat valmiiksi hyvällä tuulella. Yleisin virhe hänen mielestään on se, että alkunuotiota pidetään liian vähän aikaa. Kuopan pitää olla todella kuuma. Kinnunen itse vuoraisi kuopan kivillä ja polttaisi nuotiota siinä ja lisäksi peitetyn paistikuopan päällä.
Mökkiläisen rosvopaisti
Rosvopaisti kypsennetään kivillä vuoratussa maakuopassa, joka kuumennetaan polttamalla siinä nuotiota kolme tuntia. Edellisenä päivänä valmiiksi maustettu paisti kääritään ensin folioon, ja päälle kiedotaan muutama kerros kostutettua sanomalehteä. Kypsennettävän lihapaketin ympärille pyöräytetään katiskaverkkoa, joka helpottaa valmiin ja polttavan paistoksen pois nostamista. Paketti asetetaan hiillokselle, sen päälle kasataan kuumia hiiliä ja lopuksi peitetään tiiviisti hiekalla. Kuopan päällä poltetaan nuotiota. Parin kilon painoinen lammaspaisti kypsyy meheväksi noin kolmessa tunnissa.
.JPG)
Mökillä rosvopaisti valmistuu kätevästi pienessä, tiilillä vuoratussa kuopassa.
.JPG)
Kypsän lammaspaistin ja haudutetun nauriin maut saavat hieman vetäytyä ennen pöytään päätymistä.
Paholaisen viinit sopivat rosvopaistille
Tarinan mukaan chileläinen viinintekijä suojeli viinejään levittämällä huhua kellarissa asuvasta paholaisesta, diablosta. Rosvopaistille kellarin ovi kannattaa suosiolla avata ja nostaa esille mausteisen hedelmäiset Kellarin paholaisen viinit. Casillero del Diablo Shirazin pippurinen terävyys ja paahteinen maku toimivat täydellisenä vastinparina savuaromiselle lampaalle. Punaviinin täyteläisyys ja pehmeät parkkihapot tekevät makunautinnosta hyvin tasapainoisen.
Viinilasillinen:
Casillero del Diablo Reserva Shiraz. Chile, Rapel Valley 2019. Alko 466207. Hinta 10,99.
Tummanpunainen, täyteläinen ja mausteinen, maku täyteläinen, kypsän kirsikkainen, luumuinen, lämmin ja pitkä.
Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti