Viisi väriä takaavat hyvän olon

Kadonneen vyötärön metsästäjät lunastavat lupauksiaan kilojen kuriin saamisesta. Toimiva ohjenuoraterveyttään vaalivalle on syödä puoli kiloa kasviksia päivässä. Vaihtelua annokseen antavat eriväriset kasvikset, joiden väriaineista elimistö saa puolustuskykyä parantavia suojaravinteita ja ainesosia.

Värikkäät vihannekset sopivat vyötärön kaventajille.

Vihreissä vihanneksissa on kasvuvoimaa ja vitamiineja.

Lehtivihannesten, parsakaalin sekä eri salaattien sisältämä runsas C-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä ja on hyväksi aineenvaihdunnalle. Erityisen arvokasta on niistä saatava A-vitamiinin esiaste, karoteeni, joka pienentää syövän riskiä. Vihreiden vihannesten kalium tasaa verenpainetta ja niiden kuidut ovat hyväksi ruoansulatukselle.
 
  Purppuran ja sinisen sävyt antavat kasveille parantavaa voimaa.

Punajuuren, punasipulin ja punakaalin tummat värit ovat peräisin antosyaaneista. Ne toimivat antioksidantteina, jotka flavonoidien kanssa estävät sydän- ja verisuonisairauksia. Voimakkaissa väreissä esiintyvien flavonoidien uskotaan myös parantavan muistia. Makean makuinen punajuuri sisältää paljon luonnonsokeria ja on lisäksi hyvä kaliumin ja foolihapon lähde.

  Punaisessa tomaatissa on paljon terveyttä, makua ja väriä.

Punaiset kasvikset tarjoavat väriä ja terveyttä. Punavärisillä kasviksilla, kuten tomaatti, paprika, vesimeloni ja verigreippi, tiedetään olevan merkitystä sydän- ja verisuonisairauksille. Tutut tomaatti ja paprika ovat ravitsemuksellisesti erityisen arvokkaita ja ne säilyttävät kauniin värinsä kypsennettäessäkin. Tomaatin väri on peräisin lykopeenista, joka suojaa ihmisen elimistöä ja hidastaa verisuonten kalkkeutumista. Paprika on yksi parhaista C-vitamiinin lähteistä ja siitä saa myös E-vitamiineja, A-vitamiinin esiasteita sekä B-ryhmän vitamiineja. Sillä on yksi suurimmista ravinnon ominaistiheyksistä, joka kertoo kuinka paljon tärkeitä ravintoaineita on yhtä energiakaloria kohden.
 
Keltaiset ja oranssiset vihannekset jakavat aurinkoista oloa.

Appelsiinin, porkkanan ja aprikoosin beetakaroteeni on merkkinä niiden sisältämistä virkistävistä vitamiineista, joiden tiedetään lisäävän elimistön vastustuskykyä ja suojaavan sairauksilta. Appelsiinin raikkaus ja elinvoimaa antava C-vitamiinipitoisuus on hyvin tiedossa.  Miedon makea porkkana on terveellinen ja edullinen juures. Se sisältää runsaasti liukoista kuitua, joka alentaa kolesterolia sitomalla sen elimistöstä poistuvaan muotoon. Lähes rasvaton aprikoosi on hyvin ravintorikas ja sen kivennäisaineista löytyy runsaasti sydämelle terveellistä kaliumia.

Tyrnimarja on todellinen terveyspommi.

Tyrni sisältää monityydyttämättömiä Omega sarjan öljyjä ja toimii antioksidanttina. Tyrni on monipuolinen vitamiinin lähde, ja sisältää esimerkiksi liki 20 kertaa enemmän C-vitamiinia appelsiiniin verrattuna.

Punaisesta ja valkoinen sipulista löytyy aromikkuutta ja parantavaa voimaa.
      
Valkoiset ja ruskeat kasvikset toimivat elimistön suojakilpenä. Sipulin, kukkakaalin ja perunan flavonoidit tarjoavat suojaa viruksia ja bakteereita vastaan. Sipulista löytyvät tehokkaimmat valkoisten kasvien flavonoidit, kvertsetiini ja allisiini, joiden tiedetään vähentävän veritukosten todennäköisyyttä. Valkosipulin terveellisyys on tieteellisesti tunnustettu. Se alentaa veren pahaa LDL-kolesterolia ja kohottaa hyvän HDL-kolesterolin määrää. Lisäksi se on hyvä seleenin lähde. Kukkakaali on yksi parhaista syöpää estävistä elintarvikkeista. Se on vähäkalorinen ja sisältää niukasti rasvaa sekä natriumia. Kevyt ja monipuolinen peruna on tehokas kuidun lähde. Se on vähäenerginen ruoka-aine, jossa on monipuolisesti vitamiineja ja kivennäisaineita.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

Tee on kiinalainen juttu, tee tukee terveyttä

Tee on ikivihreän Camellia sinensis-pensaan kuivatuista lehdistä, kärkisilmuista ja kukista hauduttamalla valmistettu juoma. Teen levinneisyys on tehnyt siitä maailman toiseksi suosituimman juoman. Vain vesi menee edelle.

Tee on täynnä tuoksuja, tunnelmaa ja terveyttä.

Tee on ikiaikainen nautintoaine
Himalajan rinteiltä, nykyisen Intian ja Kiinan raja-alueilta levinneen pensaskasvin lehdistä valmistetun juoman syntyhistoriasta on olemassa erilaisia tarinoita ja legendoja. Teelehtien käyttö lienee saanut alkunsa ihmisten tavasta pureksia pensaan lehtiä. Tapaa on levittänyt kokemukset lehtien virkistävästä vaikutuksesta. Kasvia hyödynnettiin enenevässä määrin niin ruoka-aineena kuin lääkeyrttinä, kunnes tee yli 2000 vuoden aikana on muotoutunut nykyisen kaltaiseksi nautintoaineeksi.

Celadon-lasitettu teenjauhinkivi ja astia Tang-dynastian ajalta, vv. 618‒907. Astiaa säilytetään Kiinan kansallisen teemuseon kokoelmissa.

Eurooppaan tee rantautui hollantilaisten kauppalaivojen mukana 1600-luvun alkupuolella. Suomeen tee kulkeutui 1700-luvulla Ruotsin ja Venäjän kautta. Suomessa teen kulutus on keskimäärin noin kupillinen päivässä. Ylivoimaisesti suosituinta on pussitee, sillä lähes neljä kupillista viidestä on siitä valmistettua. Suomalaisten erityisessä suosiossa ovat maustetut teelajit, joiden suosio kasvaa vuodesta toiseen. Tänä päivänä teen tärkeimpiä tuottajamaita ovat Intia, Kiina, Sri Lanka ja Kenia.

Kiinalainen teepussi on tyhjiöpakattu, jossa murskatut teelehdet säilyttävät arominsa.

Värillä on väliä
Teelajikkeiden moninaisuuden taustalla ovat teepensaan lehtien alkuperä ja niiden käsittely tuotannossa. Lehtien hapettuminen on ratkaisevin tekijä laatujen erilaisuudelle. Poimimisen jälkeen lehdet kuivataan ja niiden jatkokäsittelyssä, rullauksessa, lehtien solukot rikkoontuvat. Säätelemällä tässä yhteydessä teelehtien yhteyttä happeen saadaan tuotetuksi kullekin teelaadulle ominaiset tuoksu- ja makuaromit sekä värit. Lopuksi lehdet kuivataan, jolloin teehen taltioituvat sen lopulliset ominaisuudet.

Teelehti säilyttää arominsa Susie Wu:n metallisessa teepurkissa, joka on osa hänen matkavarustusta.
 
Eri teelaatujen tunnistamiseksi on käytössä väreihin pohjautuva luokittelu.
Vihreät (lûcha), ei-hapettuneet teet
Vihreää teetä pidetään luonnonmukaisimpana teelajina. Lehtien hapettuminen estetään kuumentamalla, joka säilyttää teen vihreyden ja ruohoisan tuoreuden.

Valkoiset (baicha), luonnollisesti hapettuneet teet
Valkoisen teen yksinkertaisessa valmistusmenetelmässä lehtien poiminta ja luonnollinen kuivuminen saavat aikaan kevyen hapettumisen. Näin saadaan mietoja ja terveellisiä teelaatuja, joissa teen aromikkuus on tallella.

Keltaiset (huangcha), ei-perinteisesti hapettuneet teet
Keltaisen teen lehdet paahdetaan heti keräämisen jälkeen ja kääritään paperiin. Näin taltioituna teen silmut ja lehdet saavat kellertävän värinsä ja omintakeisen makunsa.

Sinivihreät (gingcha), puolihapettuneet teet
Sinivihreässä teessä lehtien hapettuminen keskeytetään, jolloin puolihapettuminen mahdollistaa moniaromisten ja kukkaisten teevaihtoehtojen tuottamisen.

Mustat (hongcha), hapettuneet teet
Mustassa teessä teelehdet ovat täysin hapettuneita, jolloin lehdistä on poistunut kitkeryys ja teestä tullut täyteläistä.

Tee säilyy parhaiten ilmatiiviissä peltipurkeissa, joissa eri laadut tulevat hyvin esille.

Tee valmistuu tiedolla ja taidolla
Teen tekemisen lähtökohtana on raikas, oikean lämpöinen vesi, jonka määrä suhteutetaan teelehtien määrään. Tee valmistetaan aina puhtaaseen ja tuoreeseen veteen, joka kuumennetaan lähes kiehuvaksi. Lämpötila on sopiva kun vesi alkaa keitettäessä poreilla ja sen jälkeen vesi saa jäähtyä teelaadulle sopivaksi. Kiehuvan veden kaatamista teelehtien päälle on vältettävä, sillä se turmelee teen parhaat ominaisuudet. Mietojen teelaatujen, vihreän, valkoisen ja keltaisen teen kohdalla sopiva veden lämpötila on 70‒80 astetta. Voimakkaat teet tarvitsevat kuumempaa vettä, joka irrottaa parhaiten teen kaikki makuaineet. Sinivihreän teelle käy 85‒90 asteinen vesi ja mustalle teelle vastaavasti 90‒95 asteinen vesi. Valmiin teen säilymistä lämpimänä auttaa, jos teepannu huuhdotaan kuumalla vedellä ennen käyttöä.

Teelaatuja on useita ja niitä on tarjolla monessa muodossa.

Teelehtien määrä ja haudutusaika ovat hyvän teen avaintekijöitä. Sopiva määrä teelehtiä on yksi teelusikallinen kupillista kohden ja yksi ylimääräinen kannulle. Vihreät, keltaiset ja valkoiset teet valmistuvat yleensä lyhyessä 1‒3 minuutin haudutusajassa. Sinivihreät ja mustat teet tarvitsevat vähintään 3‒7 minuutin haudutuksen. Teen oikea määrä ja haudutusaika selviävät parhaiten kokeilemalla. Teelehtien poistaminen heti haudutuksen jälkeen on tärkeätä, silloin teestä ei tule liian kitkerää.

Tee tukee terveyttä
Nautinnollisuuden ohella teelehtien aromaattiset yhdisteet, vitamiinit ja mineraalit vaikuttavat monella tavalla ihmisen hyvinvointiin. Useat teen ainesosat ja polyfenoliset yhdisteet toimivat antioksidantteina, jotka auttavat ja suojaavat elimistöämme. Teen flavonoidit suojaavat soluvaurioilta ja ehkäisevät sydänsairauksia. Katekiinit vähentävät kolesterolin ja verenpaineen nousua ja polttavat kaloreita. Teen sisältämä kofeiini vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja sillä on piristävä vaikutus.
  
Teen vitamiineista ihmisen elimistö saa välttämättömiä ravintotekijöitä. B-ryhmän vitamiineista B1-, B2-, ja B3-vitamiinit ylläpitävät perustoimintoja osallistuen hiilihydraatti-, rasva- ja valkuaisaineenvaihduntoihin. Kasvua ja elimistön vastustuskykyä ylläpitävää C-vitamiinia on erityisen paljon miedoimmissa ja vähän hapettuneissa teelaaduissa, joissa vitamiinit säilyvät myös teetä oikein haudutettaessa.

Teehetki tarjoaa tasapainoisen ja kiireettömän mielenrauhan.


Teen valmistuksen salat:
1. Säilytä tee ilmatiiviisti pelti- tai lasipurkissa
2. Käytä aina puhdasta ja raikasta vettä
3. Huuhtele teekannu kuumalla vedellä
4. Mittaa oikea määrä teetä
5. Varmistu veden lämpötilasta ja teen haudutusajasta seuraavasti:
   -vihreä tee: vesi 70‒80 asteista, haudutus 2‒3 minuuttia
   -valkoinen tee: vesi 70 asteista, haudutus  1‒15 minuuttia
   -keltainen tee: vesi 70 asteista, haudutus 2‒3 minuuttia
   -sinivihreä tee: vesi 80‒90 asteista, haudutus 2‒5 minuuttia
   -musta tee: vesi 90‒100 asteista, haudutus 3‒7 minuuttia
6. Kaada tee kuppeihin heti haudutuksen jälkeen
7. Mikäli teehen lisätään sitruunanviipaletta, älä purista niitä
8. Teepusseja käyttäessäsi anna niiden liueta rauhassa, äläkä purista niitä

Teksti: Heikki Remes
Teekuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

Tee on kiinalainen juttu, teeseremonia rauhoittaa kiireen keskellä

Kiinalaisen sanotaan olevan onnellinen missä tahansa, kunhan hänellä on teekannu mukanaan. Monivaiheinen ja rituaalinomainenkin teen valmistaminen vangitsee katsojan mielenkiinnon kokonaan. Siinä teelehtien aromikkuuteen yhdistyy kulttuurellisia, esteettisiä ja yhdessäoloon liittyviä piirteitä. Niistä rakentuu nautinnollinen hetki, joka rauhoittaa hetkeksi arjen hektisessä virrassa.

Susie Wu ja Feeniks-linnun kolme nyökkäystä on osa teeseremoniaa, jossa teen sekoittuminen varmistetaan nostamalla kannua kolme kertaa teetä kaadettaessa.

Tarjoilukannu (chahai) ja siivilä, teekupit sekä haudutuskannu (zhong) muodostavat pienimuotoisen teekaluston. Pieni astiasto on kätevä ja helppo kuljettaa mukana. Pienessä kannussa teen aromit tiivistyvät ja tulevat paremmin esille. Pienet tarjoilukupit luovat tunnelmaa ja sitovat teennauttijat kokonaisvaltaisesti teetarjoilun piiriin.
  
Teen valmistuksessa pääroolia näyttelee kannellinen teen haudutuskannu, zhong. Siinä tee pysyy lämpimänä ja säilyttää arominsa. Kansi toimii myös kätevänä suodattimena, kun teetä kaadetaan tarjoiltavaksi.

Aluksi zhong lämmitetään kuumalla vedellä, jonka jälkeen tyhjään kannuun annostellaan teelehdet. Teen salaisuus on camellia sinensis-pensaan lehtien aromikkuudessa.

Vesi kaadetaan teelehtien päälle, kunhan ensin on varmistettu veden oikea lämpötila. Teelehtien annetaan hetken aikaa turvota. Sen jälkeen vesi kaadetaan pois ja lisätään uutta vettä välittömästi.

Tee saa hautua kannellisessa zhongissa, joka säilyttää teen aromit ja lämmön. Näin teelehtiä huuhdotaan 2‒3 kertaa, kunnes ne ovat turvonneet ja täyttävät kannun lähes kokonaan. Tee on nyt valmista. Zhongissa olevaa valmista teetä voi nauttia 2-3 kertaa lisäämällä vain vettä. Sen jälkeen teelehdet menettävät aromikkuutensa ja valmistus on aloitettava alusta.

    Valmis tee kaadetaan siivilän läpi tarjoilukannuun, chahaihin.

Chahaista tee annostellaan pieniin tarjoilukuppeihin nautittavaksi.

Teessä nautitaan sen tuoksuista ja makuaromeista. Viinikolumnisti Susie Wu tarjoaa haudutettua teetä pienestä kupista. Hän opastaa arvioimaan ensin teen tuoksuvia aromeja ja sen jälkeen maistelemaan niitä hitaasti siemaillen.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com